Älä tyri nyt älä lyö yli nyt... Vai?

Taas on viikko mennyt ja omalta osaltani se on ollut yksi parhaista aikoihin! Olo on ollut energinen ja positiivinen ja paljon on tapahtunut. 

Ehkä koko viikon kruununa oli eilinen kauden avauspeli, johon oli ladattu paljon fiiliksiä. Ollaan treenattu keväästä saakka kovaa niin salilla kuin pallon kanssa ja meillä on ahkera porukka kasassa. Nyt on taas viisaampi olo ja helppo tiedostaa, mitkä on selkeitä kehityskohtia itsellä. Mutta olipahan vaan MAHTAVA pelata! Mä niin rakastan sitä! 

Ylipäätään on pienoinen ihme, että pystyin pelaamaan eikä mihinkään sattunut. Vielä viikko sitten nousi kyyneleet silmiin, kun liikutin kättä puhumattakaan siitä miltä tuntui kun joku siihen koski. Viikolla kävin kahdesti aivan mahtavalla fyssarilla ja tuntuu kuin multa olis vaihdettu koko olkapää! 

Lämmin kiitos OMT-fysioterapeutti Antti Järvinen!

Paitsi urheilussa, niin elämässä ylipäätään pitäisi vaan antaa palaa täysillä pelkäämättä epäonnistumisia. Silloin pääsee niille leveleille, missä kehitytään ja opitaan ja mistä saa ne parhaat onnistumisen kokemukset. Niitä metsästämään tälläkin viikolla!

LauraH

Syysmeininkejä!

Käytiin tosiaan reilu viikko sitten Pillin ja Annan kanssa juoksemassa 200 metrin vetoja urheilukentällä ammattilaisen ohjeistuksella ja prkl kun oli kivaa!

Aloiteltiin tälleen kevyesti tätä juoksu-uraa,eli 200m n. 40 sekunnin vauhdilla ja ripeetä kävelyä toiset 200m ja sama setti putkeen 8 kertaa. Mulla viimeisessä vedossa musteni vähän silmissä,liekö huono hapenottokyky :P Pilli siinä sitten tokas vanhana maratoonarina(ainakin muhun verrattuna) että olishan tuota vielä jaksanut,kun me Annan kanssa köpsähdettiin ketoon! :D

Juoksun vetäjä pisti sitten LauraHoon juoksemaan vielä yhden rinksan nupiksi ja saatiinkin lopulta hänestä seuraa kentän tasolla! :D

Kävin juttelemassa valmentajani Johannan kanssa tästä projektista ja hän suunnitteleekin minulle tätä hommaa tukevan treeniohjelman! Se on tärkeää jotta saadaan tästä tekemisestä tuloksellista. 
Itsehän olisin viilettänyt menemään 4-5 salilla/viikko ja lisännyt siihen vielä juoksu-ja uintitreenit sekä CrossFitin (minkä aloitan Pillin kanssa tämän kuun lopulla,jipii!) mutta onneksi mulla on tollasia kultaisia ammattilaisia tukena jotka puhuu mulle järkeä! :D Loppuun palaminen olis käynyt tolla menolla hyvinkin pian..

Nyt siis pikkuhiljaa siirrytään ohjelmaan mikä pitää viikossa sisällään 2 x voimapainotteista salia, 2 x CrossFittiä, yksi uinti- ja yksi juoksukerta. Tällä lähdetään liikkeelle ja muutetaan sitten matkanvarrella tarpeen mukaan! :)


Lopuksi vielä kollaasi meidän "proo" kuvaussessiosta,mukavaa loppuviikkoa! :D

-Pulla-

Pilli ja Pulla puuhastelee

Ollaan Lillin kanssa törmäilty enemmän tai vähemmän salilla tai sen ulkopuolella. Parit esimerkit tässä.

Viikko sitten käytiin tekemässä mäkivetoja, tarkoituksena kehittää nopeuskestävyyttä ja sitten ihan vaan ylipäätään kestävyyttä. Mukana meillä oli iiihana Anna ja yksi mies joka toi selvästikin vauhtia juoksuun. Kaikki oli ihan voimissaan juoksun jälkeen joten vielä jäi piileviä tehoja. Omalta osaltani tavoitteena olisi oppia ottamaan kaikki mahdollinen kropasta irti.

Viikko sitten lauantaina oltiin mättämässä ruokaa sisuksiin Amarillossa ja molemmat sai aikaiseksi kauniisti sanottuna ähkyn. Pulla pyöri pois paikalta eikä se Pillilläkään kaukana ollut. No olipahan energiaa seuraavan päivän koipijunppaan ja mäkivetoihin! 

Olkapään lepuutuksen ansiosta oma treeniviikkoni on 5 jalkapäivää viikossa, joten alaruhon palautteluun on ihan huolella saanut keskittyä. Putkirullailut, venyttelyt, palauttelevat lenkit ovat olleet enemmän kuin tarpeen. Hierontojen ja rullailujen voimakkuudesta kertonee mustelmilla olevat koivet, hupsis. 

Tänään mennään radalle tekemään 200m:n aikavastaisia vetoja. Tarkoituksena on ottaa treeniviikkoon mukaan ainakin yksi anaerobinen treeni koska a. Solujen hapenottokyky kehittyy jolloin b. Elimistön kyky pilkkoa maitohappoa kehittyy jolloin c. Kivunsietokyky kehittyy jolloin d. Pystyy tekemään enemmän ja kovempaa. 

T. Pilli

P.S. Palomiestestin lähtötasotuloksia tulossa pian!! 

Asenne ratkaisee

Mie olen vähän tällainen omassa kuplassani oleva analysoijaharjoittelija. Keskittyminen 110%. Salilla en välttämättä tiedä, ketä oli samaan aikaan paikalla tai oliko siellä ylipäätään ketään. Lentopallopeleissä huutelut, kannustukset yms. menee ohi, koska keskityn. Mielessä pyörii ainoastaan se, missä onnistuin tai miksi en jaksanut tai miksi tuntui heikolta ja ennen kaikkea, mitä voisi tehdä ensi kerralla paremmin. Kaikki on kiinni korvien välistä. Jalat jaksaa kyllä, kipua sietää kyllä kunhan mieli suostuu siihen.

Tätä pitää harjoitella selkeästi lisää. Korvienväliä. Mennä yli kipukynnyksen ja huomata että siitähän selviää hengissä. Ja jotta pystyy psyykkaamaan itsensä tämän tyyppiseen harjoitteluun, on osattava asennoitua niin että YES I CAN! Olisi joskus hauska saada äänitettyä vaikka cd:lle (mikäli kukaan tietää mikä se on?), miltä pään sisällä kuulostaa. Kuinka monella on tiukassa paikassa piiskuri PT - mielessään? Kuinka moni juttelee mielessään itselleen? Tsemppaa, kannustaa, käskee, pakottaa, huutaa?  Ja onko lopulta vahvempi se ääni, joka sopertaa ettei pysty vai se joka sanoo että ja kyllä muuten varmasti pystyn! Miten voi sanoa, ettei pysty ellei ole ensin tehnyt kaikkensa pystyäkseen? 

Olen kilpailuhenkinen viimeiseen saakka. Mutta mua ei motivoi millään tapaa toisten voittaminen - haluan voittaa itseni. Tuntuu, että jokainen harjoittelukerta on tavalla tai toisella itsensä voittamista. Keskustelua itsensä kanssa siitä, että pystynkö lisäämään painoa, pystynkö tekemään loppuun asti, pystynkö vielä kerran.

Todellinen positiivinen asenne tuli nähtyä Cooperin testin jälkeen keskiviikkoiltana. Välittömästi ajan päätyttyä Pulla makaa 2300 m:n viivalla niin että henki hädin tuskin kulkee ja ensimmäiset sanat mitä märän radan pinnasta kuuluu on "Mahtava fiilis! Vitsi mä oon ylpee meistä!".

Laura Hoo